Voihan Venäjä!
  Haluatko reissulle hyvässä seurassa, mutta sana "seuramatka" saa ihosi kananlihalle? Luvassa on viisisataa kertaa enemmän säätämistä, mutta reissu on varmasti ikimuistoinen! Lähde siis Jyväskylän vapaalaskijoiden omatoimireissuun Kuolan Kirovskiin…
MATKA
  "Tullista täytyy sitten jokaisen kävellä omin jaloin ja esittää oma passi, eli passport, ja migration card", kertaa paikallisoppaamme Sasha. Yllättäen tällainen reipas vapaalaskuporukka kiinnosti tullivirkailijoita molemmin puolin rajaa ja tupakkaa paloi molemmin puolin tiskejä. Rajan ylityksen jälkeen nestehukasta kärsivät venäjänmatkaajat ostivat tienvarsikioskin tyhjäksi alkoholijuomista ja matka kohti Kirovsk´a jatkui. Tosin Venäjän puolella piti pysähtyä ainakin kahdella tarkastuspisteellä esittelemässä papereita.
  Kahdenkymmenen tunnin ajon jälkeen saavuimme siis Kirovsk´iin, joka on noin 37 000 asukkaan kaivoskaupunki Khibiny vuorten syleilyssä, noin 300 km päässä Sallan raja-asemalta. Tuonkin matkan aikana maisemat ja toiminta muuttuivat valtavasti. Venäjä on Venäjä. Itse kaupunki muistuttaa arkkitehtuuriltaan jotain Hervannan ja Itä-Helsingin synteesiä, paitsi ympäröivät töyräät eivät ole Valintatalon mainoskylttejä. Khibiny´n huiput nousevat maksimissaan 1200 metriin ja huippuja on Kirovsk´n ympärillä kymmenittäin.
KIROVSK
  Kirovsk tunnetaan parhaiten erikoisista mineraaleista ja kaivostoiminnasta sekä talviurheilusta. Alueelta löytyy kolme "hiihtokeskusta", joista kaksi toimii melko säännöllisesti. Kaupungissa toimii myös Venäjän ensimmäinen lumivyöryjen tutkimuskeskus, jota tuskin olisi perustettu lumipulaa potevaan pikkukaupunkiin. Lunta Kirovsk´ssa onkin riittämiin, sillä pitkäaikaisten keskiarvojen mukaan maaliskuussa lunta olisi 135 cm. Tänä talvena lunta kuulemma oli vielä tavallista enemmän. Lumi Kirovsk´ssa on selkeää pakkaslunta ja sitä puuteria sitten löytyy melkein joka notkosta!
Majoituimme kahteen eri hotelliin ja ainakin Hotel Gornitza oli erittäin positiivinen yllätys. Huoneet olivat yksilöllisiä, aamupalat ja illallinen sisältyivät hintaan ja alakerrasta löytyi myös "kylpylä", eli venäläinen banja (sauna) ja pieni kylmävesiallas.
TERVETULOA
 Paikalliset vapaalaskijat järjestivät meille heti tiedotustilaisuuden, jossa tunnelma oli neuvostohenkisesti ystävyyskaupunkityylinen. Tarjolla oli kofea tai chaita ja tajuttoman makeita leivonnaisia, ei votkaan. Ystävämme tahtoivat esitellä meille seuraavana päivänä ne kaikki kolme hiihtokeskusta ja sehän meille sopi. Neuvottelimme hintaa alaspäin ja pääsimme sopimukseen. Lähtö olisi hotelliemme edestä sitten aamulla kello 10. Sasha, Masha ja useat muut ystävämme johdattivat meidät tilaisuuden päätyttyä Kirovsk´n kovimpaan menopaikkaan, Bowling´iin. Liput yökerhoon maksoivat vajaa neljä euroa (100 rub) ja sisään tultaessa asiakkaat joutuivat kävelemään metallinpaljastimen läpi. Ensimmäisen illan innolla joukkomme valtasi baaritiskin ja tekivät miehekkäitä tilauksia. Petekin tilasi sujuvasti venäjänkielellä kaksi pulloa votkaa ja kahdeksan lasia ja sai kahdeksan pulloa votkaa ja kaksi lasia. Tarjoilija ei edes ihmetellyt tilausta! Hieno pullo votkaa (Russky Standard) maksoi noin 10€ (400 rub) ja shampanja-pullo noin 6€ (220 rub). Myöskään tupakka ja olut eivät meikäläisille ole edes baarissa kalliita, sillä kuusi Baltika-olutta ja Marlboro-aski maksoivat vajaa 7€ (250 rub). Ja kaiken hyvän päälle liukkaalla tanssilattialla liikehti sensuellisti sutjakoita venäläisneitoja. Joten arvoisat lukijat osannette kuvitella meiningin kyseisenä iltana. Bowling´n sulkeuduttua aamulla kello kuusi, saimme ensimakua venäläisestä ystävyydestä. Useat baarin edessä olleet autot olivat valmiita heittämään väsyneitä vapaalaskijoita hotelleihimme, ilman maksuakin. Miettikää miten Te käyttäytyisitte omalla reviirillänne, jos parikymmentä venäläistä temuaisi aamuyöstä autonne nokkapellille ja sönköttäisi jotain hotel-alkuista sananpartta. Saattaisi tullaa talvisodan henki mieleen…
LASKEMINEN
Aamupalalla olleet penne-pastat ja haaleat makkarat sekä voisulassa lilluva kaurapuuro eivät olleet ihan jokaisen hotellivieraan unelmien täyttymys, mutta kaikki oli syötävä koska päivästä tulisi pitkä.
 Ensimmäinen keskus oli niin sanotusti "uusi keskus", oikealta nimeltään Apatit. Keli oli aamusta vielä lumisateinen ja utuinen ja pakkasta noin -12°C. Ala-asemalla oli oikein pyöröhirsinen rinneravintola suksivuokraamoineen, tosin englanninkielen taitoisia palvelualan ammattilaisia ei löytynyt koko keskuksesta. Onneksi mukana oli Sasha, Masha ja hänen seurueensa. Peräkkäiset sompahissit veivät ihan mäen huipulle asti (1075m), josta oli helppo lähteä laskemaan offia. Toisaalta hoidettuja rinteitäkään ei ollut kuin alemman hissin tasolla. Lunta oli riittävästi ja rinteiden profiili oli aivan mukava näin ensimmäisen päivän ensilaskuihin. Toisin rinteiden alaosat olivat jo turhankin loivia. Uudestaan vaan hissillä huipulle ja sitten hissin toista puolta laskemaan. Puuteria oli noin laskettelumonon verran ja haikkailla ei tarvinnut. Ala-aseman baarissa sasliki-lihavarras maksoi vajaat 4€ (100rub) ja olut n. 1€ (40rub). Ski-Shop´ssa oli ihan länsimaiset hinnat ja olikin onni että kävin ostamassa ennen lähtöä Tourulan Intersport´sta kunnon laskulasit. Lippujärjestelmänä oli ihan viivakoodeihin pohjautuva "optis-ski"-järjestelmä.
 Apatit-keskuksen hissin yläasemalta sitten lähdimme oppaidemme johdolla laskemaan kohti "kotirinnettä", eli Kolasportland´ia. Ei käynyt lautamiehiä kateeksi kun he rupesivat tarpomaan puuterilumessa kohti kotirinteen lakea, eilisen votkan valuessa noroina kypärän alta. Pilvet olivat väistyneet ja aurinko lämmitti selkää. Epärealistinen maisema avautui eteemme, kun Kirovsk näkyi allamme ja itse olimme Khibiny-vuorten lakien tasolla. Yksi opas laski paikan ensin ja Inuiitti aurasi alemmas ottamaan porukan laskun videolle. Piti taas laskea yksitellen ja niin edelleen, mutta kyllä unohtui Henttosen Jarkon lumivyöry-kurssin anti, kun porukan edessä aukeni noin 700m pitkä ja leveä puuterikenttä. Lisäksi alhaalla odotti mukilliset hehkuviiniä. Niin kuin arvannette, oli mukava lasku. Hissit eivät Kolasportland`ssa vie näin lähelle huippua, joten laskimme tuon lumikentän ihka ensimmäisinä. Sesonki Kirovsk`ssa alkaa vasta maaliskuun lopussa ja meidän porukka saikin laskea melko rauhassa. Paikan erikoisuutena oli yksipaikkainen tuolihissi, joka herätti pelonsekaisia tunteita. Se kun vaikutti siltä, että itse Breznev on ollut vihkimässä härvelin käyttöön. Tuolihissi ei joka päivä toiminut ja meidän aikaan järjestettiin jopa hissistä pelastautumis näytös. Tuolihissin ala-asemalta löytyi lipunmyynti ja rinnebaari. Huomion arvoinen oli baarin seljaka-keitto, mikä siis oli hyvää! Lippujärjestelmänä Kolasport´ssa oli kultahampainen mummo, joka repi leimatun paperilapun hissejä lähestyttäessä.
 Kolmas keskus oli nimeltään 25km, nimi saattoi jopa johtua etäisyydestä Kirovsk`iin. Rinne avattiin vain meitä varten. Siellä rinteitä ei taideta hoitaa koneilla, vaan Luonto Äiti täyttää mogulikon aina silloin tällöin. Mäen profiili oli kaikkein jyrkin ja tosiaan meidän aikana toiminnassa oli vain alimmainen hissi. 25km´ssä on potentiaalia, mikä tosin ei meille paljastunut. Ala-asemalla ei ollut minkäänlaisia palveluita, ehkä sitten keväämmällä.
HELI-SKI
 Nyt kun kaikki kolme keskusta olivat tuttuja, niin itse laskeminen oli helppo aloittaa. Hotellin aamupala oli aina kello 09 ja rinteet aukesivat usein kello 11. Taksit sai tilattua kätevästi hotellin respasta, mutta kannattaa muistaa laittaa kypärät heti päähän, sillä taksikuskit ajoivat aivan päättömästi! Taksi koloniat kaahasivat lähinnä "kotirinteeseen" ja "uuteen keskukseen". Pikku haikkauksella laskematonta lunta riitti hissien läheisyydessä kolmeksi päiväksi. Kelit kun olivat kuin Lapissa pääsiäislomalla, eli aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Lunta kun ei tullut paikkaamaan mäkiä, niin ryhdyimme järjestelemään heli-ski´tä. Ensimmäisen kerran kuin Masha soitti Murmansk´in lentäjäpojille, he olivat juomassa votkaa Pietarissa. Tänä iltana he eivät pystyisi neuvottelemaan mistään, sen verran he olivat vodkua juoneet! Sasha kertoi kopterin ja miehistön olevan armeijan väreissä, ja toiminnan olevan melkein laillista. Juttu osoittautui kuplaksi, sillä kyseessä oli siviilikone ja siviililentäjät, jotka tekevät yleensä kesäaikaan heli-fish-keikkoja. Parin päivän kuluttua matkasimme pikkubussilla Murmansk`iin lasketteluvälineet mukanamme. Bussissa meitä oli neljä suomalaista ja kymmenen venäläistä "opasta". Sää ei meitä  suosinut ja lunta tuprutti. MI-8 ei startannut kohti Kirovsk`ia, mutta sihteerin nahkahame sai mielen pysymään pirteänä. Jouduimme siis tyytymään Murmansk`in kiertokäyntiin ja Kärpäsen tarjoamaan pippurivotkaan. Hallitus päätti varmistaa hyvän lentosään juomalla reilusti vinseä ja laulamalla Uralin pihlajaa. Aamulla olikin sää mitä parhain ja kopterikin oli vain tunnin myöhässä. Kopteri lennätti porukan vastapuoleiselle mäelle, jonka laki oli kilometrin korkeudessa. Kopterista mentiin ulos armeijan iskujoukkojen tyyliin, eli ripeästi naama hankeen. Ensimmäisen laskun puolivälissä vastaan tarpoi noin viidentoista hengen paikallinen vapaalaskijaryhmä, joita ymmärrettävästi sapetti, kun suomalaiset turistit laskivat nyt heidän mäkeään jota he todennäköisesti olivat väijyneet monta päivää. Lumi oli sitä itseään ja sitä oli keskimäärin polveen saakka. Ensimmäiseen laskuun kertyi 700 vertikaalimetriä ja porukan reidet huusivat hoosiannaa. Toinen kopterinousu vei ryhmämme samaiselle laelle. Haikkaajaryhmä oli myös päässyt laelle, mutta oppaamme Sergei sanoi heille tylysti, että te ette tuota reittiä laske vaan tämä suomalaisryhmä. Siinä sitä luotiin ystävyyttä naapurikansojen välille. Miettikää jälleen itse, mitä tekisitte, jos naapurit tekisivät meille vastaavan tempun Suomessa. Yhteensä neljä kopterinousua kokeneena porukkamme oli erittäin tyytyväinen kokemukseen. Lentotunnin hinta oli reilut 1.000€ (38.500rub) ja MI-8 ottaa sisäänsä noin 20 matkustajaa.
 Illalla sitten venäläiseen banjaan, jonne oppaamme tulivat opettamaan meitä saunomaan. Kyllä siinä kyydissä äkkinäinen olisi säikähtänyt, sillä lämpöä oli +100°C ja vielä koivuvihdallakin ruimittiin pitkin selkää. Votkaa juotiin ja sitten sydänystävällisen hoidon päätteeksi hypättiin kylmävesi altaaseen. Saunan puhtaina sitten suuntasimme Apatiitin kaupunkiin, jossa asustelee 370.000 ihmistä ja baareissa olikin melko letkeää menoa. Ketään ei heitetä baarista ulos, vaan välillä saa nukkua, jopa kello kuuteen. No paluubussi lähteekin sitten huomenna kello 12. Ei kun kippis!
SÄÄSTÄ
maaliskuu huhtikuu toukokuu
keskilämpötila -8 ºC -5°C +10°C
aurinkoisia päiviä 15 23 26
lumen paksuus 135 cm 110 cm 45 cm
RINNETIETOJA
Kolasportland"kotirinne" Apatit"uusi keskus" 25 km
hissit (toiminnassa olevat) 1 tuoli ja 3 ankkuria 2 sompaa ja 1 lasten 1 ankkuri
kertanousun hinta 1,1€ (40 rub) 1,1€ (40 rub) auki vain tilauksesta
hissi vie huipulle lähelle, 10-30min haikki Da jatkohissit eivät meidän aikaan toimineet
lumikissalla huipulle Njetu joskus, alkaen 4€/lasti Njetu
huippu 1010 m 1075 m 890 m
pisin "hoidettu" rinne n. 2000 m 3000 m ei hoideta, n. 2000m
korkeusero n. 600m 615m n. 550m,
taksikyyti rinteelle 1,1-2,2€ (40-80rub) 5,5€ (200rub) ?
rinneravintola Da Da, myös vuokraus/shop Njetu
keskuksen valmistuttua hallitsi Breznev Putin Gorbatsov
YLEISSANASTOA ja kuinka lausutaan…
kyllä da
ei net
yksi lippu odin bilet
toimiiko laite? masiina rabot?
olut pivo
pippurivotka peretsvodka
kiitos spasibo
en ymmärrä ya ne ponimayu
WC? tualet?
passi passport
ystävä drug
Teksti ja kuvat: Janne Laitinen |
|
|
|
