Jasnan mursut - tammi- helmikuu 2001
Mursun valtavia viiksiä kavahtaa jopa jääkarhu- se ei uskalla hyökätä mursun kimppuun.
 Tervetuloa Elämysmatkojen bussimatkalle Jasnaan, Slovakiaan, sanottiin. Ja tulihan se perjantai 26.1. palkiten pitkän odotuksen. Jyväskylästä lähdettiin, poimittiin Anssi kyytiin Tampereelta ja jatkettiin kohti Helsingin Länsisatamaa. Kyydin tarjosi Subaru ja Janne. Suhteellisen tiukan aikataulun vuoksi pisti Subarun vuosikatsastus, joka nyt sattui olemaan puolen vuotta myöhässä, vähän jännittämään. Kovin useaa ratsiaa ei aikataulu kestänyt ja onneksemme siniset vilkut jäivät näkemättä. Terminaalissa tapasimmekin matkan alunperin löytäneen Johannan aviomiehensä pastori Heleniuksen kera, sekä monia muita matkalle lähtijöitä joista ei voinut erehtyä. M/S Fantaasialla kun kuulemma harvoin risteilee pujottelijahahmoja suksipusseineen ja lautoineen. Pastori hoiti Subarun puolessa tunnissa turvaan ja suksimme laivaan. Kamat kokoustilaan talteen ja varovainen viihtyminen sai alkaa.
Laiva saapui Tallinnaan n. 2130, missä odotti Taisto Reisidin bussi. Hartain toiveemme oli, ettei matka menisi reisid’le. Tavarat mahtuivat Taiston kyytiin ja jokaiselle löytyi istumapaikka, joten keula kääntyi kohti Jasnaa. Matkareitti kulki Viron, Latvian, Liettuan ja puolan läpi Slovakiaan. Meininki oli yhtenäisen hilpeä ja suosittu matkajuoma oli alkoholi, joka toimikin hyvin matkan jouduttajana. Ystävämme kalju olikin jälkikäteen sitä mieltä, että mintun voimalla olisi matkustanut vaikka Etelä-Afrikkaan. Rajapaikat vilisivät ohitse ja korkki pysyi auki. Taisi olla puolassa, kun pysähdyimme syömään paikalliseen McDonald’siin. Siellä Janne sai turpaan itseltään ja puhelinkin sai vähän näyttöönsä. Kaupunkeja mahtui matkalle mm. Tallinna, Pärnu, Riika, Kaunas, Bialystok, Varsova ja Krakova. Kumma kyllä maisemia tuli seurattua aika vähän. Eräs kauneimmista muistoista taisi olla vierailu eräällä huoltoasemalla. Raja-asemilla oli kyllä käsittämättömiä rekkajonoja, mutta onneksi meillä ei ollut ylitysten kanssa ongelmia. Jasnaan saavuimme aikataulun mukaisesti, eli vähän puolenyön jälkeen la-su välisenä yönä. Uni maistui 1400 kilometrin ja vajaan 30 tunnin matkustamisen päälle hyvin. Jasnassa osa porukasta majoittui SNP- ja osa Jan Sverma- hotelliin. Me asuimme Sverman Janin tiloissa. Majoitus tapahtui kahden hengen huoneissa, joista löytyi wc, suihku, juomakelpoinen vesi ja oma parveke. Tunnelma oli vahvasti 70-lukumainen, mutta toimiva.
 Ensimmäinen aamu aukesi aurinkoisena ja vuori näkyi parvekkeelta upeasti huippuineen. Alku ei siis paljon lupaavampi olisi voinut olla. Hisseille Svermasta käveli n. 10 minuuttia ja kuuden päivän lippu maksoi 300 FIM! Sitten ei muuta kun Keltit naamariin ala-aseman kioskilla ja ylöspäin. Seuraavaksi paljastuikin se, mitä olimme pelänneetkin. Lunta oli liian vähän ja rinteet olivat jäisiä ja kivisiä. Laskijoita oli siitä huolimatta paljon ja menosta päätellen puolet heistä oli rinteessä ensimmäistä kertaa. Ihan niin kuin omissa pelkotiloissa ei olisi ollut tarpeeksi. Huipulle vievä hissi ei ollut toiminnassa ja ne jotka kauniin ilman houkuttelemana sinne ensimmäisenä päivänä kiipesivät, saivat saldokseen mm. katkennen kantin ja paljon hassuja jälkiä lautojen/suksien pohjiin. Chopok-nimiselle huipulle (2024 m) tallusti n. 40 minuuttia. Lumitilanteeseen nähden hyväkuntoinen rinne oli FIS:n kilparinne, joka suureksi epäonneksi päätyi tuolihissille, jossa oli paikan ainoat ”jonot”. Jono oli iso pallo ihmisiä, missä lähitienoiden mursut osasivat käyttää kyynärpäitään tehokkaimmin. Se oli kokolailla hämmentävää ja sai hermot todella huonoon happeen. Paras rinne sai siis jäädä rauhaan. Pian selvisi, että metsässä oli sekä parhaiten lunta, että muutenkin omaa rauhaa. Laskimme siis voittopuolisesti siellä. Jasnassa oli muuten luonnottoman paljon mursuja, joiden edesottamuksia oli ilo seurata. Nämä pensselihuuliset puolalaiset, slovakit ja ketkä lie tarjosivat monta riemukasta hetkeä. Mursut tulee vielä muotiin, sanokaa minun sanoneen.
 Se, mikä laskemisen ohella vei aikaa, oli nauttia yllättäen nousseesta statuksesta rahain maailmassa. Rahaa tuntui olevan, kuin rosvopäälliköllä, vaikka meikäläisenkin budjetti oli n. 1400Mk. Aulabaarissa Irish coffee maksoi 6mk ja iso tuppi n.5mk! Turhanpäiväiselle kainostelulle ei ollut aikaa, siitä piti osittain huolta paikallinen käytäntö kaataa paukkuihin 5 cl perustarpeita. Lähistöltä löytyi myös Junior- yökerho, jossa esiintyi joka ilta strippari. Oikeasti rikkaille ihmisille löytyi lähistöltä luksushotelleja, jotka todennäköisesti olivat aikalailla halpoja tasoon nähden. Omasta Svermastamme löytyi mm. sauna ja hieroja. Hierojaa kutsuimme Mats Wilanderiksi, koska hän oli Mats Wilander ja aina pukeutui kokovalkoisiin Lacosten paitaan ja shortseihin. Kävin henkilökohtaisesti Matsilla niska- ja hartiahieronnassa, mikä oli pelottava kokemus. Saunan Mats olikin sitten ruuvannut täysille heti ensimmäisten suomalaiskävijöiden jälkeen.
 Iltaa istuimme pääsääntöisesti hotellimme omassa Baarissa. Kolmena iltana päädyimme Junioriin, missä oli mukava nähdä seurueen SNP-väkeä. Noin kolmen vartin linja-autokyydin päässä oli kaupunki, jonka yöeloon ja taksikuskeihin jotkut tutustuivat paremmin. Miliisienkin kanssa eräät pääsivät samaan potrettiin. Kävimme Johannan ja Timon kanssa siellä päiväreissulla, missä oma olo tuntui taas tutun köyhältä. Lasku- ja retkeilykamaa olisi saanut suhteellisen halvalla, jos vain olisi ollut enemmän voimapaperia. Ruoka tuntui olevan joka paikassa erittäin hyvää. Kaupungissa oli myös kylpylä, jonne teimme retken koko elämysporukalla. Vesiosasto oli kuulemma aika likainen elämys, kun taas ravintolapuoli oli jälleen hyvin toimiva. Reissu oli varsin onnistunut lumen puutteesta huolimatta, vaikkakin sitä sateli viikonmittaan hieman lisää. Viimeisenä laskupäivänä kiipesimme huipulle nauttimaan näkymistä ja auringosta. Alas tullessa pääsi vetämään jopa puuterintapaista siivua, joten mieli oli onnellinen.
Yleisesti ördäily oli todella vähäistä ja kukaan ei loukannut itseään rinteessä. Ainoa haaveri taisi sattua, kun Turo laski nenällään Sverman rappuset. Kotomatka ei ollut enää kovin riehakas. Vaikka kaupasta tarttui vielä vahingossa aika tömäkät eväät, niin väsy alkoi painaa. 30 tuntia Taiston kyytiä, safkat Tallinnassa, lautalla Helsinkiin, Subarulla Jyväskylään, perillä su-ma yönä n. 03.30.
Jasnassa oli hyvä ihmisen olla.
Teksti Joni Leponiemi
Kuvat Anssi Palander, Janne Pakarinen
Lisää reissukuvia täällä. |
|
|
|
