Syysretki Kolille - lokakuussa 2000
Oli taas se aika vuodesta kun ryhmämme suunnitteli vuotuista syysvaellusta. Näytti siltä, ettei edes 4 päivän vaellukseen ollut kenelläkään aikaa, mutta matkaan piti päästä. Siksi valitsimme Kolin, jonne ei aja Jyväskylästä kuin reilut kolme tuntia.
 Tarkoituksena oli viettää viikonloppu luonnonhelmassa ja siinä sivussa katsella laskupaikkoja talvea varten. Saavuimme Kolille perjantai iltapäivänä. pimeän saapumiseen oli aikaa muutamia tunteja, joten aikaa kupeksimiseen ei ollut jos aikoisimme suunnittelemaamme yöpaikkaan. Niinhän siinä sitten kävi, että loppumatkan taivalsimme hämärässä ja saavuimme leiripaikalle juuri pimeän laskeutuessa. Leirimme oli tulipaikalla, joka sijaitsi kirkasvetisen Myllypuron alkujuoksulla. Purosta bongasimme aamulla matkaa jatkaessamme ravun.
Ruska oli jo mennyt ja kaikki lehdet olivat varisseet maahan, joten oli aika todennäköistä ettemme tulisi näkemään juuri muita retkeläisiä. Ja niinhän siinä kävi ensimmäiset vastaantulijat näimme vasta sunnuntaina saapuessamme takaisin Kolille.
 Ensimmäisenä varsinaisena vaelluspäivänä jatkoimme matkaamme kaakkoon poispäin Kolista. Puistohan on niiltä osin kapea vain muutaman kilometrin levyinen Hera ja Piellisjärven välinen kannas, joka kohoaa parhaimmillaan yli sadan metrin korkeuteen järvenpinnasta. Maisemat eivät olisi enää voineet olla kauniimmat, kun kuljimme vaarojen huippuja pitkin järvet molemmilla puolillamme. Päivän varsinainen kohde oli pirunkirkko ja yöksi oli tarkoitus mennä Pitkälammelle. Matkaa ei taitettu kilometreissä paljon, mutta eihän tänne oltu tultu suorittamaan vaan nauttimaan luonnosta. Pirunkirkko oli hieno käymisenarvoinen paikka. Jyrkänteen puolivälissä olevalle luolansuulle oli rakennettu rappuset joten se oli helposti saavutettavissa kunhan vaan saapui paikalle oikeasta suunnasta. Luola oli muutaman kymmenen metrin mittainen kiemurteleva reitti, ei mikään suuri onkalo. Yön vietimme kannaksen päällä sijaitsevalla Pitkälammen tulipaikalla.
Viikonloppu on armottoman lyhyt aika ja jouduimme suuntaamaan kulkumme sunnuntaiaamuna kohti Kolia. Matkaa ei ollut kuin 10 kilometriä, joten meillä jäi hyvin aikaa tutustua niin Paha, Akka kuin Ukko-Koliin.
 Erikoisin piirre Kolin kansallispuistossa olivat sen ahot. Hoidetut vanhat laidunmaat. Ne olivat todella erikoisennäköisiä, sillä keskellä synkkää kuusimetsää oli hyvin hoidettuja, isoja nurmikot leikattuja aukeita alueita. Jollain niistä seisoi vielä ränsistynyt navetta tai ainakin kivijaloista näki missä talot ja navetat olivat sijainneet.
Mielestämme Koli on oiva viikonloppuretkien kohde- ainakin Keskisuomesta. Ajomatkoihin ei tuhraannu liikaa aikaa ja puistossa on helppo tehdä erilaisia lenkkejä ja jos hintaa on niin tuskin löytyy Suomesta toista yhtä hienolla paikalla sijaitsevaa hotellia. Jos haluaa vaeltaa pidemmän lenkin niin silloin voi hyvin lähteä menemään UKK-reittiä, jonka osa kiertää Herajärven.
Teksti Anssi Palander
Kuvat Janne Pakarinen
Kolin kansallispuisto |
