Syysvaellus Saariselällä - 4.-10.10.1999
Kesä menee juuri ja juuri, mutta viimeistään loppusyksystä pää meinaa seota, on pakko nähdä lunta. Näin se ajatuksen kulku ainakin minulla menee ja luultavasti noilla kolmella hemmolla, joiden kanssa lähdin sitä etsimään syksyllä 99.
 Kohteeksi valitsimme Saariselän ja luotimme tuuriimme, että lunta näkisimme vaikkei sitä vielä siinä vaiheessa ollut missään päin Suomea. Ahtauduimme varusteinemme legendaksi muodostuneeseen Subaruun ja suuntasimme keulan kohti pohjoista.
Lähtömme viivästyi erinäisistä syistä useamman tunnin ja saavuimme perille 2 ja 3 välillä yöllä. Ajosta väsyneinä emme jaksaneet/viitsineet pystyttää laavua, joten "lainasimme" Kiilopään Tunturikeskuksen kammia muutaman tunnin yöunia varten. Olimme jo seitsemältä pystyssä ja valmiina jänkhälle. Lähtöilmoitus ja reittiselostus tunturikeskukseen ja baanalle.
Reittimme oli tavanomainen: Kiilopää-Rautulampi-Tuiskukuru-Luirojärvi-Lankojärvi-Rautulampi-Kiilopää. Luultavasti 90% ensikertalaisista vetäisee samantyylisen reitin.
 Ensimmäisenä päivänä sitä ei malta ja painaa hulluna menemään. Painavista rinkoista huolimatta menimme Tuiskukurulle asti. Luultavasti ensimmäisen päivän huhkiminen ja illanvietto vaati veronsa, sillä seuraava päivä oli surkuhupaisa. Jaksoimme Luirolle! Matka edelliseen päivään verrattuna oli neljä kertaa lyhyempi, mutta turha sitä on itseään kiusata jos tossu ei kulje, eikä pakottavaa tarvetta ole ehtiä tiettyyn paikkaan. Luiro kuitenkin paikkasi lopahtaneet menohalut. Saunanlauteilla oli hyvä ladata akkuja seuraavaa päivää varten. Harvemmin sitä kesken vaelluksen pääsee saunaan, sitä herkkua on tarjolla normaalisti vasta viikon hikoilun jälkeen.
Seuraavana aamuna sitä sitten oli maassa, lunta. Sitä saatiin mitä oltiin tilattu. Matka jatkui Luirolta Lankojärvelle. Itselleni päivä oli näistä neljästä rankin ja antoisin. Kuljimme liukkaita polkuja kohti Lankojärveä. Karttamme ei ollut tarpeeksi tarkka ja Suomujoelle saavuttaessa meinasi sormi mennä suuhun. Kartasta ei näkynyt kaikkia joen pikkuhaaroja ja oli vaikea hahmottaa missä kohtaa jokea olimme ja missä kohtaa joen vastarannalla Lankojärven kämppä oli. Hämäräkin alkoi jo tulla ja oli entistä vaikeampi hahmottaa omaa sijaintia, mutta hyvällä tuurilla löysimme kahluupaikan ja kämppäkin löytyi pienen hakemisen jälkeen. Hyvä niin sillä laavussa ei olisi tehnyt mieli yöpyä, kuivaa paikkaa tuskin olisi löytynyt. Viimeinen päivä olikin pelkkää nousua Rautulammin kautta Kiilopäälle, tai ainakin siltä se tuntui. Lähellä Kiilopäätä tunturissa lunta oli jo nilkkaan. Talvi oli siis viimein tulossa. Etelään ajettuamme jouduimme sitä kuitenkin vielä muutaman viikon odottamaan.
 Saariselältä mieleenpainuvimmat asiat olivat purojen/jokien ylitykset. Etelän puistoissa ja Karhunkierroksellakin pahojen paikkojen yli on rakennettu sillat. Täältä ne puuttuivat ja toivat oman lisänsä vaellukseen. Muutama-asteinen vesi tekee kutaa väsyneille jaloille ja tasapainoilu liukkailla kivillä rinkkaselässä oli "hauskaa". Myös Luiro oli positiivinen yllätys. Voi vain kuvitella millainen kuhina järvenrannalla sesonkina on. Sokosti tullaan vielä joskus laskemaan se on varma ja Raja-Joosepista Suomujokea pitkin Kiilopäälle olisi kiva kokeilla, joten Saariselkä eiköhän me vielä tavata.
Matkalla: Anssi Palander, Joni Leponiemi, Janne Pakarinen ja Aution Jani
Teksti Anssi Palander
Kuvat Janne Pakarinen |
